Meidän tarina

Tarina on pitkä, mutta tosi. Istutko mukavasti? Odota, pyörin ensin hetken ympyrää kuin pieni sipuli, jotta saan kaikki tarvitsemani asiat koottua kasaan. Ensin alku, muutama lause, pilkku ja piste. Aivan. Sitten tarvitsen yhden sellaisen. Mihin sen laitoinkaan? Niin ja sitten vielä kannullinen ammattitaitoa, kupillinen intoa, purkillinen naurua, pikkuruisen pieni kenkä ja kirsikka. Niin, ja yksi iso kerä punaista lankaa, jolla yhdistän tämän kaiken liittymään jotenkin toisiinsa. Eiköhän tästä hyvä tule!

 

 

Kun aloitin tarinani kirjoittamisen, äitini kertoi minun olleen jo hyvin nuorena kiinnostunut jaloista ja kengistä. Taisin olla 10-vuotias ja kävin ala-astetta. Koulussamme oli poika, joka istui pyörätuolissa, eikä kyennyt puhumalla kommunikoimaan. Hän kuitenkin pystyi osoittamaan tarvitsemiaan asioita kuvakorteilla, joten pääsin hänen kanssaan hieman keskustelemaan. Olin muutamina iltapäivinä tämän kyseisen pojan seurana, kun koulun jälkeen hänellä oli erityisopetusta. Äitini kertoi minulle, kuinka olin kysellyt poikaan liittyen asioista ja ihmetellyt hänen jalkojaan sekä erityisjalkineitaan. Erityisesti kenkien ulkonäkö oli kiinnittänyt huomioni. Äitini selitti minulle, miksi tämä poika tarvitsi paksuja, varrellisia ja tukevia kenkiä. Tähän olin vastannut;

”Minä haluan tehdä kaikille jaloille sopivia ja kauniita kenkiä! Todella kauniita!”

Ja siitä tämä tarina sai alkunsa.

Sanojeni pohjalta äitini aloitti asioiden selvittämisen ja tiedon haun. Hänen tiensä kulki Turun AKK:n Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittamiseen ja minä tietysti koko ajan tarkkailemassa mukana. Kotona opiskelimme jalkatietoutta yhdessä. Reippaana tyttönä imin kaiken tiedon mitä äidistäni irti sain ja pääsinpä silloin tällöin hänen mukaansa tutustumaan koululle. Perheemme yrityksen äiti perusti vuonna 2006. Olin hyvin innoissani uudesta yrityksestä sekä jalkojenhoitoon tähtäävästä koulutuksesta. Olin valmis aloittamaan kurssit heti, kun saisin yläasteen suoritettua. Valitettavasti minulle ilmoitettiin, että olin liian nuori ja minulla pitäisi olla ylioppilaan lakki päässä tai ammattitutkinto taskussa aloittaakseni.

Olen aina tuntenut olevani enemmän toiminnallinen kuin teoreettinen tapaus, siispä lähdin opiskelemaan Salon Seudun Ammattiopistoon lähihoitajaksi. Koulutus kesti kolme vuotta ja erikoistuin kehitysvamma-puolelle. Opiskelujeni aikana tein töitä henkilökohtaisena avustajana. Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2010, jonka jälkeen aloitin heti seuraavana syksynä Turun AKK:ssa jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittamisen. Lähihoitajan töitä tein opiskelujeni aikana eri puolilla Saloa, kehitysvammaisten asuntoloissa.

Turussa tutustuin kunnolla ensimmäisen kerran ammattiin nimeltä ”Jalkaterapeutti”. Vaikka jalkojenhoidon ammattitutkinto antoi minulle paljon tietoa ja hyvän pohjan jalkahoitojen tekemiseen, kohtasin monesti koulutuksessa jalkaterapian merkityksen. Muistan, miten usein meitä kehotettiin lähettämään asiakas jalkaterapeutille, jos asiakkaallamme oli diabetes tai reuma tai verisuonisairaus tai haava tai tulehdus tai jos tarvittiin pohjallisia tai jotain muita hilavitkuttimia…

”Eihän tällainen peli vetele!” sanoin itselleni ja hakeuduin opiskelemaan siis jalkaterapeutiksi eli podiatriksi. Suomessa on mahdollista opiskella alalle vain kahdessa kaupungissa; Helsingissä tai Savonlinnassa. Koska Helsinki on kotikaupunkiani Saloa paljon lähempänä, lähdin opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, asuen edelleen turvallisesti kotona. Matkat taittuivat bussilla ja niinä päivinä, kun ei ollut luentoja, työskentelin perheemme yrityksessä tehden jalkahoitoja äitini opastuksessa. Jalkaterapeutin koulutus kestää 3,5 vuotta. Valmistuin Metropolian Ammattikorkeakoulusta jalkaterapeutiksi joulukuussa 2014 ja melkein heti valmistuttuani tapahtui pikku perheyrityksessämme sukupolvenvaihdos. Minusta tuli yrittäjä 1.1.2015 ja olin valmis tarttumaan työhön!

 

Mutta ennen kuin pääsin kunnolla yrittäjyyden makuun, sain hälytyksen toisaalle. Minulle soitettiin Turun Yliopistollisesta Keskussairaalasta, TYKS:stä, missä olin kahteen otteeseen ollut aikaisemmin opiskelijana. TYKS:in toinen jalkaterapeuteista oli jäämässä henkilökohtaisista syistä pois työstään ja hänen tilalleen tarvittiin uusi tekijä mitä pikimmin. Saimme sovittua tulevien esimiesteni kanssa siten, että työskentelin osan viikkoa omassa yrityksessäni Salon Jalkahuollossa ja osan viikkoa TYKS:n endokrinologian poliklinikalla, diabetes jalkahaava-vastaanotolla.

Työskentely TYKS:ssä oli haastavaa, mutta mielenkiintoisen monipuolista. Diabeettisia haavoja, amputaatioiden ja vaarallisten infektioiden hoitoa, jalkaterän rakenteiden ja kuormituspisteiden arvioimista, silikoniortoosien, kynnenoikaisujousien ja haavakevennysten valmistusta, kivun hoitoa ja paljon paljon muuta. Sain tutustua moniin ihaniin ihmisiin, upeisiin asiakkaisiin, jalkaterapeutteihin, sairaanhoitajiin, osastosihteereihin, apuvälineteknikoihin, lääkintävahtimestareihin, lääkäreihin ja kirurgeihin. Olin osa diabetes jalkatyöryhmää, missä käsiteltiin haastavimpia potilastapauksia moniammatillisessa työryhmässä.

Olen päässyt tutustumaan myös oman ammattikuntani edustajiin paremmin, ollessani vähän aikaa Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry:n hallituksen jäsen, edunvalvontavastaavana. Vaikka hallitusurani jäi työn ja kouluttautumisen myötä lyhyeksi, toimin edelleen SJJL Ry:n Varsinais-Suomen paikallisosaston vetäjänä.

TYKS:ssä työskentelyn aikana opiskelin Savonian Ammattikorkeakoulussa haavahoidon asiantuntijaksi. Asiantuntijakoulutuksessa perehdyin syvällisemmin haavojen syntymekanismeihin, haavatyyppeihin, erilaisiin hoitomenetelmiin sekä tutustuin kansainvälisiin luennoitsijoihin ja erilaisten hoitotuotteiden- ja laitteiden toimintaan ja käyttöön.

Vaan mitä enemmän työskentelin TYKS:ssä ja mitä enemmän opin diabeettisista haavoista ja amputaatioista, sitä enemmän opin ymmärtämään, miten tärkeää ennaltaehkäisevä työ on ja päätin neljän työvuoden jälkeen palata rakkaaseen kotipesääni Salon Jalkahuoltoon (Toki, ei sovi unohtaa, että minulla on vastaanotto myös Lääkärikeskus Mehiläisessä 😉). Tehtävänäni on auttaa ihmisiä liikkumaan omilla jaloillaan mahdollisimman pitkään ilman apuvälineitä, auttamaan jalkaongelmien hoidossa ja ennaltaehkäistä amputaatioita.

”Todellista onnea ei saavuteta mielihyvän tavoittelulla, vaan olemalla uskollinen arvokkaalle päämäärälle.”

— Helen Keller

 

Miten paljon voikaan syntyä pienen lapsen toiveesta saada ihmisille kauniita kenkiä! Suutarin kun tähän vielä löytäisin ja jonkun innokkaan ja yritteliään muotigurun. Mutta aika näyttää. Nyt suunnittelen kovasti uusia tuulia ja teemoja, kursseja, koulutuksia ja ryhmiä. On niin monta erilaista tapaa huolehtia jalkojensa, kehonsa ja mielensä kunnosta, että en meinaa innostukseltani pystyä kirjoittamaan!

Toivon, että saan osan innostuksestani siirrettyä sinulle joko vastaanotollani, koulutuksissani tai kursseillani.

Tervetuloa siis peremmälle, jätä takki ja kengät naulakkoon ja ota olo kotoisaksi ja mukavaksi 😊

Tervetuloa Salon Jalkahuoltoon!

Aurinkoisin terveisin

Hanna Kaisa

© 2015 by Salon Jalkahuolto. Proudly created with Wix.com

  • b-facebook
  • Twitter Round
  • b-googleplus
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now
lymfaboots